MIETTEITÄ – Sirpa Kontiokoski-Ravantti

Lapsena sain kipinän luovuuteen – kasvoin osaksi kangaspuiden alla. Autoin mummiani niin kipsivaluissa kuin kuparinpakotuksessa. Pappaa sain auttaa koristeveistossa ja nähdä, kuinka puuta taivutetaan haluttuun kaareen.

Nuorena tienasin taskurahaa piirtämällä ja runoilemalla paikallisen lehden nuortenpalstalle. Koulussa vihkoihini syntyi enemmän piirroksia kuin tekstiä piirtoheittimestä. Teini-iässä kiinnostuin yhä enemmän ompelukoneesta ja käsitöistä, ja aloin harrastaa myös posliininmaalausta.

Äitini menehtyminen laukaisi elämässäni uuden ajan. Kun odotin esikoistani, aloin maalata enemmän akryyleillä – voisi sanoa, että maalasin suruani pois. Varasin ensimmäisen näyttelyaikani Kustaan Galleriaan, vaikka minulla ei ollut vielä yhtäkään valmista, "järkevää" teosta. Posliininmaalaus oli kuitenkin ollut harrastukseni jo pitkään.

Ylämäet ja alamäet ovat tuoneet minut siihen pisteeseen, missä nyt olen. Luovuus lähtee mielestäni tekemisen halusta – tällä hetkellä kiinnostukseni kohdistuu materiaalikokeiluihin ja kierrätettävän hyödyntämiseen.

Mietteitä on näyttely, jossa tuon esille ajatuksiani maailman menosta ja muusta – lähinnä keramiikan ja sekatekniikan keinoin. Symbolismi on kiehtonut minua pitkään.

En usko, että tuulivoimalat pelastavat ilmastoa, aivan kuten vaelluskalat eivät pelastu kaivosten purkuvesissä. Ilmastonmuutos on mielestäni totta, mutta pysähtyykö muutos ihmisen toimilla? Suhtaudun hyvin kriittisesti kaivosten päästöihin.

Sairauden tarina kertoo, kuinka Alzheimer muuttaa ihmisen kykyä hahmottaa tekemiään asioita. Tuttujen ja helppojen asioiden tekeminen muuttuu. Sairastuneen maailma muuttuu hiljalleen – tai joskus nopeasti – läheisille vieraaksi. Vähäpätöiset asiat saattavat saada yllättävän merkityksen, ja läheiset voivat vain ihmetellä vierestä.

Toivottavasti työni herättävät myös sinussa mietteitä.